KNM Glaisdale
| KNM Glaisdale | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Cammell Laird, Birkenhead |
| Kölinlasku | 4. helmikuuta 1941 |
| Laskettu vesille | 5. tammikuuta 1942 |
| Palveluskäyttöön | 12. kesäkuuta 1942 |
| Loppuvaihe | romutettu 1962 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 070 t (standardi) 1 458 t (max) |
| Pituus | 85,3 m |
| Leveys | 10,16 m |
| Syväys | 3,51 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27 solmua (50 km/h) |
| Miehistöä | 168 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 4 × QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII -asennuksena 3 × Oerlikon 20 mm yksiputkisina P Mk III -asennuksina 2 × 21" (533 mm) torpedoputkea 4 × syvyyspomminheitintä ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia |
KNM Glaisdale oli Norjan laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus nimettiin 23. lokakuuta 1946 KNM Narvikiksi ja romutettiin 1962.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 23. elokuuta 1940 vuoden 1940 hätäohjelmassa Cammell Lairdilta Birkenheadista, missä köli laskettiin 4. helmikuuta 1941. Alus laskettiin vesille 5. tammikuuta 1942 ja siirrettiin kesäkuussa Norjan laivastolle. Alus valmistui 12. kesäkuuta 1942 Norjan laivaston alaisuudessa, mutta palveli Britannian kuninkaallisessa laivastossa.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäkuun puolivälissä 1942 alus siirrettiin koeajojen ja varustamisen päätyttyä Scapa Flowhun Kotilaivastoon koulutettavaksi. Alus liittyi heinäkuussa Portsmouthissa 1. hävittäjälaivueeseen, jossa se suojasi Kanaalin saattueita sekä valvoi alueen meriliikennettä.[1]
Lokakuussa alus määrättiin erityistehtävään, jossa se osallistui HMS Cottesmoren, HMS Albrightonin ja KNM Eskdalen sekä rannikkojoukkojen moottoritorpedoveneiden kanssa Saksan laivaston kaapparin Kometin etsintään. Alus osallistui 13. lokakuuta Le Havren edustalla taisteluun Saksan laivaston osastoa vastaan. Marraskuussa alus suojasi saattueita Gibraltarille valmistauduttaessa Pohjois-Afrikan maihinnousuun. Se vapautettiin 26. marraskuuta operaatiosta, minkä jälkeen se palasi laivueeseensa Portsmouthiin.[1]
Alus suojasi 14. huhtikuuta 1943 Lizard Pointin edustalla Eskdalen kanssa rannikkosaattuetta PW232 E-veneiden S65, S90 ja S112 hyökkäykseltä, jolloin Eskdale upposi torpedon osuttua. Alus hyökkäsi 9. lokakuuta Ushantin edustalla HMS Wensleydalen ja HMS Melbreakin kanssa Saksan laivaston saattueen kimppuun upottaen saattueen suojana olleen miinanraivaaja M135:n. Alus itse vaurioitui E-veneiden pikatykkien tulessa.[1]
Toukokuussa 1944 alus määrättiin Normandian maihinnousun Force J:hin, jonka mukana se osallistui valmistaviin harjoituksiin. Kuukauden lopulla alus siirtyi Solentiin saamaan lisäohjeita. Kesäkuun alussa alus oli Spitheadissä, jossa se määrättiin tulitukiosastoon HMS Bleasdalen, HMCS Siouxin ja HMCS Algonquinin kanssa Nan, White ja Red -rannoille.[1]
Alus suojasi 5. kesäkuuta HMS Kempenfeltin ja Bleasdalen kanssa Juno Beachille saattueen J10, jonka muodostivat HMS Waveney (esikuntalaiva J2), kahdeksan maihinnousualusta (LSI), kolme moottoritykkivenettä ja kolme Yhdysvaltain rannikkovartioston kutteria. Seuraavana päivänä alus tulitti Nan-rannan kohteita maihinnousun aikana.[1]
Alus oli 7. kesäkuuta itäisen osaston alueella tulituki-, partiointi- ja suojaustehtävissä. Se esti 10. kesäkuuta E-veneiden miinoitusmatkan sillanpäähän. Alus laukaisi 23. kesäkuuta akustisen miinan, jolloin vasen moottori vaurioitui. Seuraavana päivänä alus siirtyi Portsmouthiin, jossa sen vauriot tutkittiin 25. kesäkuuta. Alus poistettiin palveluksesta 2. elokuuta, jolloin sen norjalainen miehistö poistui alukselta. Alus palautettiin Kuninkaallisen laivaston valvontaan, jonka jälkeen se sijoitettiin Hartlepoolin reserviin.[1]
Elokuussa 1946 alus myytiin Norjan laivastolle, joka nimesi sen 23. lokakuuta KNM Narvikiksi. Alus kunnostettiin Chathamissa. Se aloitti palveluksensa saattuehävittäjänä helmikuussa 1947 ja luokiteltiin 1956 fregatiksi. Alus poistettiin palveluksesta 1962 ja myytiin romutettavaksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 30. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |